Viikonloppu Qingdaossa meni ihanasti ja kävimme katsomassa myös purjehduksen Olympia-areenaa. Viimevuotisten Pekingin kisojen vesi-osuuudethan kisattiin täällä ja kyllä olivat kiinalaiset hienot rantabulevardit rakentaneetkin...tietty kiinalaisittain kaikki oli kuitenkin jo sen näköistä, kun rakennusvuosi olisi ollut ehkä 20 vuotta sitten, sillä näillähän on tapana purkaa kadut ja muut rakennelmat vähintään kerran valmistumisen jälkeen…ja jättää ne keskeneräisiksi?

Ohessa muuten kuva rantabulevardilta: Tää on ehkä ainut maa, jossa vastaavaa näkee kaupungin suosituimmassa turistikohteessa…

 

 

Talking about being tired...

Saimme myös kattavan paketin Qingdao-tietoutta, kun sihteerimme oli järjestänyt hotellin markkinointijohtajan esittelemään meille hotellin ympäristössä olevia palveluita…En ihan usko, että Helsingin Crowne Plazan markkinointi-tirehtööri lähtisi kauppoja asiakkaiden kanssa kiertämään, vaikka kovasti turismiin panostavatkin? On se kumma, että vaikka kaupungissa asuu 8 miljoonaa ihmistä, niin silti yksi länsimaalainen pariskunta on sen arvoinen, että siihen kannattaa panostaa näinkin paljon. Toisaalta, nyt kun meillä on avulias englantia puhuva yhteyshenkilö, niin tulemme varmastikin viettämään kerran kuussa viikonlopun juuri tässä hotellissa, kaupungin muiden hotellien sijaan.

 

Ja niin juntilta kuin se kuulostaakin, niin Qingdaon Metro-tukussa ruokaostoksien tekeminen oli ehkä koko Kiinassa oleilun yksi kohokohdista. Ruisleipää emme löytäneet, mutta saimme oliiveja, patonkia, Arlan fetaa ja Edamia! Joskin se ei nyt ihan Suomi-Edamille maistunut, mutta höylättävää juustoa kuitenkin  Lisäksi löysimme oliivi-öljyä, sitä kun ei Rizhaon marketeista löydy, vaikka kauppojen suurimmat hyllyt öljyjä pursuaakin…On Peanut- Fish- Orchid- Sunflower- Cereal ja Soybean-öljyjä…ihan vaan muutamia mainitakseni. Ruokajutuissahan muutenkin nää on tosi erilaisia kun muu maailma…Mähän oon varmaan aikasemminkin maininnu, että nää syö ihan mitä vaan tai periaatteessa kaikkea, minkä saa niin pieniksi palasiksi, että mahtuu suuhun. Otinkin tästä todisteeksi tänään kuvan ruokakaupan tuoretiskiltä. En tiedä miten kuvasta saa selvää, mutta siinä on eläviä toukkia ja kovakuoriaisia...! Tuli just mieleen, että Jenkeissä kun osallistuu Fear Factoryyn saa miljoona dollaria noita syömällä…Onkohan se näille se American Dream?

 

 

Viikonloppuna muuten myös viimeinen suomirouva jätti Rizhaon Onneksi tänne on tullut vanha tuttuni Sumatran ajoilta; Romanialainen nainen 5-vuotiaan suloisen poikansa kanssa! Hänen miehensä työskentelee samassa projektissa Micken kanssa, joten meillä on Sumatran kokemusten lisäksi muutakin yhteistä. Lisäksi aika jännä yhteensattuma on, että heidän perhe oli ollut Portugalissa viime kevään samassa kaupungissa, missä me olimme viime syksyn!

 

Huomenna aamulla olisi sitten tarkoitus lähteä kohti Suomea! Vaikka Finnairin suora lento Pekingistä Helsinkiin lentääkin 8 tunnissa, niin silti kotimatka täältä tuppukylästä kestää 1,5 vuorokautta…Finski nimittäin starttaa kl 10.55 Pekingistä ja vaikka valitsisi ensimmäisen aamukoneen Qingdaosta, voi olla aika varma, että Helsingin koneeseen ei ehdi samana päivänä, aikaisemmin mainitsemieni sisäisten lentojen epävarmuuden vuoksi; Olen siis pakotettu jäämään Pekingiin yöksi.

 

Anyway, seuraavan kerran vuodatusta tuleekin sitten vasta elokuussa, joten ei muuta kuin Wan shi ru yi!

 

- H -