Rakkaat lukijani: Luulitte varmaan, että en ole ehtinyt vuodattamaan, koska olen ollut kiireinen fotoshopatessa bikinikuviani…ei suinkaan…hotelli ystävällisesti esti pääsyni nettiin ja tämä kun ei ole mikään nettikahviloiden luvattu kaupunki, oli käteni sidotut. Yllättävää kuitenkin oli se, että ongelma ilmeni vain meidän huoneessa…tuli kieltämättä mieleen, josko olen joutunut nettiseurannan uhriksi. Kiinassahan n. 40.000 ihmistä seuraa työkseen ulkomaisten sivujen käyttöä ja sulkee niitä ja käyttöoikeuksia niin halutessaan. Se kuuluisa sananvapaus…Täytyykö jatkossa kaunistella kokemuksiani täällä?

Kiinassa oikeasti kontrolloidaan nettikäyttäytymistä ja täällähän ei koko maassa toimi YouTube ja kun Googlesta hakee asioita, niin vain noin 30% hauista tuottaa tuloksen. Toisaalta tän kaiken ymmärtää, koska vielä n. 30vuotta sitten täällä oli sama meininki kuin Pohjois-Koreassa nyt, joten olkaamme täällä asuvat tyytyväisiä nykytilaan…

Eilinen rantakokemus oli mieleenpainuva. Viimevuotisesta poiketen rannalla oli mahdollisuus vuokrata sunbedit, varjot ja lapsille uimarenkaat, joten oli oikein mukava aloittaa päivä kun välineet oli kunnossa. Saimme kuitenkin naapuriksemme ryhmän kiinalaismiehiä, jotka olivat vihreän teen ja nuudeleiden sijasta valinneet evääksi ainoastaan Tsingtao-olutta. No ei hätää, laskuveden aikaan ranta kuhisee lounaan keräilijöitä ja pojat ostivat mummoilta palanpainikkeeksi meritähtiä…Usch!! Ja mä urpo kun luulin, että niitä käytetään vain vitriinissä matkamuistona…

Niin ihanaa ja lämmintä kuin rannalla olikin, niin ensimmäistä kertaa oikeasti tunnen sympatiaa julkisuuden henkilöitä kohtaan, joita paparazzit jahtaa…erona tietty on, että heille siitä maksetaan ja elokuvarooleja jaetaan…täällä taas…no… saa olla sadan kiinalaisperheen kotialbumeissa ja kenties puhelimen taustakuvissa…Niin härskisti nää niitä kameroitaan toi metrin päähän naamasta, että oikeen ahdisti. Kieltosanat ei auta, keskisormea kun näyttää tulee vastineeksi peukkupystyyn-merkki ja läpsiäkään ei kehtaa, vaikka voimaa varmasti on enemmän kuin paikallisilla miehillä…..Hyväksyn siis sen: Olen erilainen.

No siinä kun aikaa kului ja naapuripetien sedät sai projektiaan päätökseen (6 kiinalaista, 11 tyhjää kaljapulloa) niin viiden pennin sirkus vasta alkoikin…niin olivat miehet juovuksissaan, että kalsareissa uskaltautuivat veteen ja kiinalaisethan eivät tunnetusti osaa uida…GOD!! Tämän jälkeen lapsi miehen sisällä heräsi todella ja alkoi hiekkasota…no, enempää en tiedä kertoa, koska olimme pakotettuja pakkaamme tavaramme ja poistumaan paikalta.

- - - - -

Kukaan ei kai uvannutkaan, että tästä tulee helppoa...

Hyvät torstait! – H -

Ohessa kuva, joka kiteyttää Rizhaolaisen rantaelämän: Mies ja uimarengas + auringonpiileksijät.