Saavuimme Rizhaoon muutama päivä sitten Tukholmasta, missä ehdimme asua Joulusta lähtien eli juuri niin kauan, että ehdin sopeutua: sisustamaan asunnon, oppia kieltä, tuntemaan kaupunkia…ja kaikki ihan vaan siksi, että pääsee paremmin aloittamaan kaiken alusta…Kiinassa ;)

Täysin tuntemattomaan en kuitenkaan tullut, sillä vietin noin vuosi sitten täällä muutaman kuukauden ja lähdin vannoen: Ei ikinä enää Kiinaan…and here I am! Kun usein puhutaan kohtalosta, olen tullut ajatukseen, että tämä  taitaa nyt olla sitä, tai pikemminkin kohtalon ivaa... No vois kai olla huonomminkin? Aika näyttää…

Vastaanotto täällä oli kuitenkin lupaava. Lentokentällä oli vanha autokuskimme vastassa (en olis kyllä tunnistanut, kun tuppaavat olemaan kaikki samannäköisiä) ja hotellin ravintolassa muistivat erikoispyyntöni: annos ilman valkosipulia ja olut suoraan pullosta…Palvelua! Paikallinen Tsingtao-olut onkin yksi harvoista herkuista täällä, vaikka olenkin enemmän kuivan omenasiiderin ystävä…

Asumme nyt aluksi hotellissa, joka Kiinan mittapuun mukaan täyttää ehkä noin neljän tähden luokituksen LUE: länsimaalainen ravintola, länsimaalaiset vessanpöntöt ja muutama kuntosalilaite!Olikin mukava yllätys huomata, että kuntosalivehkeet oli siirretty tänne Business-huoneiden kerrokseen (vaikkakin käytävälle) pois maan alta ns. saunaosaston uumenista. Saunaosastolla kun Kiinassa käy yleensä ainoastaan miehet. Naiset vain maksua vastaan...understand? Viime vierailulla olikin kuumottavaa asioida kuntohuoneessa, kun ei ikinä tiennyt mihin törmää, oli se jännää se. No nyt jännittävyys on sitten siinä, että kuinka monta siivoojaa saadaan samaan kerrokseen pyyhkimään pölyjä ja järjestelemään vesipullopöytää samalla kun blondi hikistelee juoksumatolla…voin kertoa, että aika monta. Asuntohakemus on kuitenkin jo laitettu vireille, joten varmaan aika pian päästään laittamaan omaa kotia.

Eilen uskaltauduin ensimmäistä kertaa ostoksille ja se oli juuri niin epämukavaa kun muistin. Kiinassa kun tuijotus on hyve ja valkoinen tukka sama kuin kyltti: Tule lähelle. Ikävä kyllä Kiinalaisilta puuttuu henkilökohtainen reviiri, joka aralle suomalaiselle on yhtä tärkeä kuin happi. Aaargh!

Kiinassa jokaisella hyllyllä kaupoissa on oma ”hyllynvartija” jonka pääasiallinen tehtävä on mitä ilmeisemmin esitellä tuotteitaan. No, olin etsimässä jalkarasvaa ja kaikkien rasvapurkkien esittelyn (kiinaksi) jälkeen jostain ilmestyi myyjä joka "puhui" englantia…tuotiin kenkäblankkia, kenkäharjaa ja selluliittivoidetta. Lähdin jo pois, kun joku juoksi perään ja toi jalkaraspin...en kehdannut olla ostamatta, niin kovasti yrittivät palvella. Myös uudet tyynyt kävin ostamassa. Täällä hotellissa kun tuppaa tuo tyynyvalikoima olemaan aika suppea. On korkeaa ja tosikorkeaa tyynyä vanu- tai riisinjyvä(?) - täytteellä. Ei hyvä, niskat jumissa. On helpompi ostaa itse uudet kuin yrittää diilata respalaisten kanssa asiasta. Kiinassa ei varmaankaan ole työttömyyttä? Tai ainakin kaupan alalla työntekijöitä piisaa. Kahden tyynyn ostoon sai palvelua 5 eri myyjältä: yksi luki tyynyn koodin, yksi kirjoitti kuitin, yksi kantoi tyynyjä, yksi rahasti, yksi tuijotti. Ja kaikki hihitti. On se kiva kun piristää ihmisten päivää, vaikkakin omalla kustannuksella. plaah.

Ensi viikolla olisi tarkoitus lähteä Shanghaihin terveystarkastukseen. Mehän juoksimme Tukholmassa viimeisen viikon lääkäreillä: Oli EKG:tä, keuhkoröntgeniä, pissatestiä ja verenluovutusta, että saimme ”puhtaat paperit” viisumia varten ja tietty siksikin, että pääsemme ottamaan kaikki uudestaan täällä Kiinassa. On tää vekkuli maa. No ei sillä, että haittaa, koska Mickellä on töistä loppuviikko vapaata (Maon syntymä, kuolema, ristiäis…tms juhlaviikot) ja jäämme sitten Shanghaihin loppuviikoksi lomalle. Ihanaa! Pääsee shoppailemaan niitä kuuluisia merkkituotteita…

Sellaista näin alkuun. Pärjäilkää!- H -