No niin, eilen sitten lähdettiin Micken kanssa ostamaan meille prepaid-liittymiä ja yllättävän kivuttomasti se kävikin…joskin jouduimme asioimaan kiinaksi ja vaihtamaan ostoskeskusta kesken kaiken. Myyjä kyllä johdatti meidät ystävällisesti kadun yli ja toiseen kauppaan. Viehättävää.…no kauppa saatiin kloussattua 5 kiinaa puhuvan myyjän voimin, jotka ystävällisesti ottivat puhelun jollekin, joka langan päässä lupasi heikolla englannilla, että huomenna kortit toimii…no...eivät toimi. Kuittia emme tietenkään saaneet, tässä kuittien ja leimojen luvatussa maassa, joten se siitä sitten.

Uusi reissu tiedossa China Mobileen tulkin kanssa, niin kuin viimeksi täällä ollessamme. Silloin korttien osto kesti kylläkin lähes 2 tuntia, joten liian hyvin tuo olisi eilen mennytkin…Myyjät saivat kuitenkin hyvät hihitykset aikaiseksi, kun yrittivät kirjoittaa passeista nimiä ylös…on ne länsimaalaiset kirjaimet vaan niin hauskoja…kai?

”Onnistuneen” ostosreissun jälkeen menimme syömään lähiostarin pikaruokalaan. Annoksiin kuului myös keitto ja kannen avatessani odotti yllätys. Kirkkaan nesteen seassa oli meduusan näköinen läpinäkyvä lima. Micke tunnisti leväksi…tarjoavat sitä kuulemma usein tehtaan ruokalassa, joskin mustana. Uskaltauduin kuitenkin maistamaan lientä ja maistuikin ihan joululle. Ilmeisesti jotain viikunan sukulaista maustamassa.

Ilta menikin sitten katsoessa Ruotsin nelosen nettiTV:stä Robinsonin uusinta jaksoa, ihanaa! Suomen nelosen sarjathan eivät näy ulkomailla, mutta MTV3:lta sentään voi löytää ohjelmia itseään viihdyttämään…hotellin telsusta löytyy peräti 51 kanavaa, mutta vain 3 englanninkielistä…Jep. Niin ja yöllä ei sitten tarvinnutkaan nukkua…tässä maassa ilotulitus-firmat tekevät takuulla tulosta…pitkin päivää ”papaattimatot” paukkuvat ja raketit sylkevät tulipalloa ja savua ilmaan. Nyt tämä ajanviete jatkui myös yöllä ja heräsinkin siihen, että sota ON syttynyt…Kauhea pauke ja savua ilmassa…heikompi olisi voinut pelästyä. Kiinalaiset kuitenkin vain juhlistivat. Jotain. Aamuviideltä.

Kiinassa eletään surun aikaa, johtuen vuosi sitten tapahtuneista järistyksistä ja tulvista. Nyt vielä pelkona on H1N1, joka on myös allekirjoittaneen mielessä aika ajoin. Tänne tullessamme kaikki koneesta tulleet kuvattiin lämpökameralla. Kyllä siinä taisi hiki pintaan noustakin, kun pelko joutumisesta häkkiin muiden epäiltyjen kanssa jyskytti takaraivossa. Onneksi tiesimme kameroista jo etukäteen ja otin varmuuden vuoksi ibuprofeiinia koneessa...ihan vaan varuiksi.

Ehkä tätä kaikkea surua ja ahdistusta on tultu tänne hotelliin purkamaan kun talon parkkipaikka oli illalla täynnä mustia hienoja autoja. Värin lisäksi yhteistä niille oli se, että jokaisen rekisterikilven päällä oli kyltti: Welcome. Viisas mieheni tiesikin kertoa, että aikaisemmassa kirjoituksessa mainitsemani saunaosasto on saanut korkea-arvoisia vieraita, jotka eivät halua tulla huomatuksi asioidessaan tässä hotellissa…kerrassaan ihastuttava kotihotelli meillä…

Sellaista tähän aamuun, zaijian! ja siirryn juoksumatolle ihmeteltäväksi ;) - H -